Kaikkein pyhimpään

Länsimäisen kulutuskulttuurin pyhä katu: Wall Street - Via Dolorosa aukeni edessämme. Pilarit ovat korkeat ja polku kaita, vain harvat pääsevät taivaan porteille. New York Stock Exchangen ovet olivat tarkkaan vartioidut ja metalliset barrikadit avautuivat vain jumalan valituille.

Valkea Duick Enclave - hallavaharja - hidastaa etuovelle. Nuori koulutyttö nousee sivuovesta ja toivottaa rohkeasti isälleen hyvää työpäivää. Valkea velho jatkaa matkaansa, tytön askellus on iloinen ja reipas. Hänelle kymmenet tarkkailijat rauta-aidan toisella puolella ovat arkinen näky. Hän ei kiinnitä heihin mitään huomiota. Hän on tottunut ihaileviin katseisiin, hänkin on jumalan valittu
... jo syntymästään asti.

Wow-wow-wow!!!

Otsikon kaltaisen huudahduksen aikaansaajana oli matkakumppanini ja huudahtajana iso tumma kaveri: tai no keskikokoinen - ehkä jopa pienehkö. Sitä oli sitten mukava siteerata eri äänenpainoin erilaisissa paikoissa. Inside-huumoria vahvasti ulossulkevassa ympäristössä.

Matka on nyt ohi fyysisesti, mutta erilaisia nyansseja tulee henkisellä puolella mutusteltua varmasti pitkään. Nyt vähän keskinäistä selkääntaputtelua. Matkaseura oli mitä loistavinta, joten reissu itsessään oli aivan samanlainen. Erilaisia tunnelmapaloja jäi mukaan sieltä täältä. Suurin "kitka" meille taisi tulla joka aamuisesta ruokapaikan valinnasta. Jannelle tapahtui yllättävä leimautuminen Starbucksiin, kun taas itse olisin ollut vahvan varioinnin kannalla. Oli jokseenkin surkuhupaisaa kulkea kilometreittäin katuja pitkin aamupalapaikkaa etsien, kun kaikki muut paikat tulivat tyrmätyiksi poislukien Starbucks. Tuo perkeleellinen imperialistis-kapitalistinen kahviloiden McDonalds!

Matkalaukkuihin...

tullaan pakkaamaan nyt sitten pitkallisen mietinnan jalkeen öljyä! Se on taalla halvempaa.

Tänään käytiin Brooklynissa metroilemassa. Tultiin ylos jostain ihme kohdasta, mika johti negatiivivärimaailmaan. Toisin sanoen ymparistossa oli ainoastaan tummahipiäistä väkeä ja erottuvuustekijät kahdella selkareppua kantavalla kalvakkalla karvasäärellä melkoisen suuret. Vaellettiin kuitenkin parhaamme mukaan, kuten lohet kutujoella konsanaan aina Prospect Parkiin ja Brooklynin museolle. Museolla on kokoelmissaan ilmeisen paljon Rodinin töitä, mikä teki siitä kiinnostavan. Ikävä puoli oli kokonaisuudessa vain se, että museo meni kiinni viiden minuutin päästä sinne päästyämme.

Wallstreet tuli nähtyä ja WTC:n alue ihmeteltyä. Sieltä tulee varmaan piakkoin myös epämääräisiä kuvia.

Museum of Natural History

Oli kylla upea kokemus. Viisikymmenta erillaista osastoa taynna biologien, fyysikkojen ja etnologien kasaamia kokoelmia. Mitenkaan hirveen syvalle ei juttujen suhteen menty. Tais olla enemman suunnattu koululaisille ja tyypeille, jotka pitavat siita, etta asiat vaannetaan rautalangasta yhteen muottiin.

Hard Rock NYC

Time Squarella ehdoton hitti oli Bubba & Gump katkarapuravintola. Samalla piipahdimme viereisessa kahvilassa. Siella oli ihan ok sisustus ja mukava poppis soi taustalla. Seinilla oli erilaisia kuvia ihmisista, jotku niista tais olla muusikkoja. Seasta loyty myos pieni kiltti poika. Joku Cobain. Ma en tieda miks tollasen viattoman, moitteettoman, hyveellinsen ja siveellisen lapsukaisen kuva oli pistetty rokkareitten joukoon.

Teemu aarrejahdissa

Teemulla rupes kaymaan rahat vahiin. Onneks yolla loytyy paljon huipputavaraa kadunkulmista. Hotellin porttieri ei oikein tainnut ymmartaa suomalaista huumoria. Teemu varmaan kertoo lisaa tapahtumasta ...

Yollinen seikkailu

New York, kaupunki, joka ei koskaan nuku. Alkuperaisista suunnitelmistamme poiketen emme suorittaneet yöjuoksua Central Parkin lapi Harlemiin. Viralliseksi syyksi ilmoitamme kavelysta puutuneet jalkapohjat.

New York on toki nahtava yolla. Seikkailumme sijoittui talla kertaa Times Squaren ja Empiren lahistolle. Ilma oli sateinen ja lammin. Valaistus oli hyvin epatodellinen; mainosvalot, sivukujien taydellinen kostea pimeys ja Empire State Building -talla kertaa keltainen- valaistus loivat todella erikoisen tunnelman, ehka jopa hitusen pelottavan.

Tottahan meidan oli myos hodari-grilli testattava. Palvelu oli hyvin ystavallista heikosta saasta huolimatta. Mukaan lahti taydellisen autenttinen NY-hodari ja kebab-rulla, hyvaa oli!

Heikot verkkoyhteydet

Vastoin odotuksia hotellimme internet-yhteys ei ole kovin kummoinen. Koneita on vahan ja verkkoyhteys hidas. Blogin paivittely valilla hankalaa.

Tiistai 8.6.

Korea Town, Little Italy ja China Town kohteina. Paivaan mahtui paljon eksoottisia ruokakokeiluja. Kokin unelma ja eras huippukohteistamme oli kiinalainen "supermarketti", josta loytyi kaikkea ... ja siis kaikkea sellaista mita emme tienneet edes olevan olemassa. Supermarketista tarttui mukaan laaja sortimentti ruoka-aineksia, joista suurin osa taitaa paatya tuliaisiksi ;D.

Madison S

Pitipa tuokin kayda katsomassa...